Sattuu, joka ikiseen paikkaan sattuu Kyyneleet tulee vaikka kuinka yrittää ettei ne tulisi. Haluaisin että joku huomaisi että minuun sattuu Joku silittäisi ja sanoisi että ei sinun enään tarvitse jatkaa, saat nukkua.

Mutta kukaan ei huomaa. Mies haluaa että juoksen enemmän.Yritän vihjata että en jaksa mutta näen ja kuulen hänen sanoistaan että hän haluaa enemmän. Hän kehuu ystävääni, kuinka hän liikkuu ja on päässyt liikkumisessa juuri siihen mihin pitääkin tähdätä.... hän liikkuu joka päivä. Minä tahtoisin huutaa että en jaksa, minuun koskee mutta jospa vielä kun yritän enemmän niin olisin jonkun arvoinen... vielä muutama kilomeri pidemälle niin ehkä sitten muutun hänen silmissä hyväksi....

 

Eilen meinasin kuolla, ainakin siltä se tuntui..olin niin väsynyt että silmät ei pysynyt auki Makasin sängyssä silmät kiinni mutta valveilla. Ajatuksissa kävi monta kertaa että muiden olisi varmasti parempi ilma minua MIeskin voisi olla onnellinen. 

Ajatus erosta lapsista tuntui kuitenkin pahalta.. siis pahemmalta kuin normaali elo... sillä jaksan...luojan kiitos lapsilleni, ilman heitä en jaksasi enään yrittää. Lapset kuitenkin rakastaa ja arvostaa, ainakin vielä. Vielä ne ei ymmärrä sitä että heidän äitinsä ei oikeasti olekkaan mitään, ei osaa mitään eikä ole mitän...hajuton mauton ja olematon..... Voi kumpa ne ei sitä tajuaisi...

Eilen sain kuulla olevani läski..... liian pienissä housuissa oleva läski, se tuntui pahalle vaikka ei kai enään minkään noin pienen pitäisi koskettaa. Haluaisin olla mieheni silmissä kaunis ja täydellinen.... mutta siihen on vielä matkaa.

 

Nyt tekisi vain mieli nukkua.... ehkä miljoona vuotta... ensi vikolla on kuitenkin taas mentävä töihin, oltava kuin jaksaisi ja skarpattava sen liikunnankin kanssa.... voi itku..minä en jaksaisi... en enään yhtään.... Haluan vain ottaa lapset kainaloon ja nukkua...nukkua edes ihan vähän....

 

 

 

 

 Kuinka moni jaksaa aina hymyillä töissä... minä en ainakaan. Asiakkaat on puhelimessa paljon mukavampia, niiille ei tarvitse hymyillä eikä ainakaan selitellä haukotteluaan.  Joskus ihminen on vain väsynyt. Juuri nyt olen niin väsynyt etten jaksaisi mitään. En sitä että lapsella ei ole huomiseen kuvaukseen mitään päälle pantavaa. En miehen halventavia sanoja "Jaksatko nyt lasten kanssa...?" Ihan kuin minä olisin heidät joskus jotenkin hylännyt ja ollut jaksamatta. Lapsethan ne minut pinnalla pitää. Heidän takiaan on pakko jaksaa. Pakko yrittää ja pakko hymyillä töissä asiakaspalvelijana. Hymyillä ja tehdä onnellisia asiakkaita ja saada palkkaa.. jos lapsia ei olisi niin olisko mitään. 

Mies sanoi minulle lauantaina etten yritä tarpeeksi... MIkä on tarpeeksi???

Rakasta lapsiani. Rakastan heitä niin paljon että joskun voi oikein fyysisesti pahoin kun joudun olemaaan erossa heistä. Haluaisin olla täydellinen äiti mutta en ole. En ole täydellinen oikein missään, en edes hyvä. Muista jo lapsuudesta se että olen keskinkertainen. Osaan paljon asioita, en ole tosi huono oikein missään mutta vastapainoksi en ole oikein hyväkään. JOs joku asia maailmassa niin haluaisin olla hyvä äiti. Joskun ajattelin että olenkin mutta en kuitenkaan. Mies sanoi että olen kireä, minun pitäisi yrittää enemmän, minä yritän ja yritän. Hetken on hyvä mutta sitten huomaan taas olevani jotenkin huono. En pääse siihen tasolle johon haluaisin, en edes sille tasolle jonka lapseni ansaitsisi. JOka ilta sanon lapsille että rakastan heitä. Tarkoita joka ikistä sanaa mutta joskus mietin että ymmärtäköhän lapset sitä oikeasti. JOs minulle kävisi jotain niin tajuasiko he että minä oikeasti rakastin, enemmän kuin mitään muuta.

 

Minä rakastan sinua! Niin sanoi mies eilen nukkumaan käydessään. Tiedän että hän rakastaa ja minä rakastan mutta en jaksa toimia niin kuin pitäisi EN ole nainen miehelleni. Mieheni ansaitsisi parempaa. Jonkun joka olisi hänelle se oikea. joku joka jakaisi hänen kiinnostuksen kohteet, joku joka haluaisin käyttää sen ainoa koko perheen yhteisen vapaapäivän  ihan vaan kahdelleen oloon. MInä valitsen lapset tai haluaisin valita koko perheen ja tiedän että se loukkaa miestäni. On asioita joita hän ei ymmärrä vaikka kuinka rakastaisi. Hän ei ymmärrä mitä on kun ei töiden takia ehdi näkeä lapsia kuin tunnin pari päivässä, hän ei tiedä mitä on ikävöidä lastaan. Hän ei ymmärrä mitä on kun tahtoisi olla hyvä edes jossakin. Edes jossakin tahtoisin olla niin hyvä että perheeni voisi olla minusta ylpeä...nyt en ole, olen keskinkertainen...olen parasta huonompi,, mieheni ansaitsi vain parasta.

 

Tänään itken tyynyliinani märäksi... olen väsynyt ja yksinäinen HUomenna tsemppaan, huomenna yritän olla parempi ihminen, tänään en enään jaksa yrittää, kukaan ei kuitenkaan näe, lapset nukkuu ja mies on kuntoilemassa. Olen vain minä yksin, minä jä märkä tyynyliina.

 

 Tänään minun oli tämä pakko aloittaa... Kirjoittaa jonnekkin jossa kukaan ei tunne eikä tunnista. Kukaan ei tule sanomaan kylillä että luin sinun blogista että... Tänään tuntui yhtä pahalta kuin eilenkin.

 

Päiväkirja, se kai tämä on. Sen toisen puolen päiväkirja. Kun elämä on niin hyvin että ei ole oikeutta sanoa että ahdistaa niin silloin on pakko purkaa jossakin. SItä varten tämän aloitin. En tiedä kuinka kauan tätä jatkan ja kuinka usein päivitän mutta uskon että silloin kun väsymys peittoaa ja lyö yli, silloin kun ei jaksa enään askeltakaan ja kun miettii olenko minkään arvoinen niin silloin tulen ja kirjoitan. Koska kukaan ei tunne, kukaan ei tiedä voi kirjoittaa kaiken. Voi avata suuni ja huutaa. 

Ahdistusta ja väsymystä... täällä kaiken  toisella puolella se on sallittu.... Täällä se ei haittaa vaikka en tune aurinkoa, enkä kuule linnun laulua. Kenenkään ei tarvitse tykätä, kenenkään ei tarvitse ymmärtää, kenenkään ei tarvitse miettiä... tmä on vain minua itseäni varten... Tämäon ainut asia maailmassa joka on vain minua itseäni varten... synkkien salaisuuksien päiväkirja, harmaiden tunteiden kaatopaikka.

 

MInä en ole masentunut... Minä olen  ja jaksan, täällä toisella puolella saan romahtaa rauhassa!